Ei oo helppoo ei

Tänään olikin sitten kunnon koulutreenin vuoro. Hieman häiriöitä treeniin aiheutti teini angsti karvakorvani Luca, joka päätti esitellä äänilahjojaan räksyttämällä Kirstillä hoidossa olevalle pojalle. Koirat oli siis kiinni kentän läheisyydessä olevassa puussa ja Keelo oli innoissaan pojan rapsuttettavana, toisin kun poikansa Luca. Useampaan kertaan komensin ja hetkeksi hiljenikin, mutta sitten taas jatkoi. Meni kyllä jokin ajan päästä totaalisesti hermot, jouduin tulemaan alas selästä ja viemään kakaran autoon hiljentymään. Sitten kun pääsin selkään niin johan Keelo sai yksin olleessan jonkun hepulin ja veti ittensä irti valjaista, juoksi suoraan kentälle.  Taas alas selästä ja toinenki koira autoon ja sitten jopa pääsin ratsastamaan. Yleensä kyllä seuraavat nätisti paikoillaan kun ratsastan. Ennenkö kotiin lähettiin Lucakin sitten innoissaan leikki pojan kanssa ja haki keppiä, eikä enää haukkunut yhtään.

Sitten kun vihdoin pääsin kunnolla aloittamaan mentiin reilun kokoisia voltteja ravissa. Tänään lähti kiltisti liikkeelle kiukuttelematta. Verryttelyn jälkeen siirryttiin ympyrälle jatkamaan Jonnan tunnilla aloitettuja vasta taivutusharjoituksia. Tarkoitus oli saada aikaan hyviä rentoja pätkiä sekä käynnissä että ravissa. Ei ollu yhtä helposti tehty kun sanottu. Elsahan ei mielestään ensin pystyny saman aikaisesti liikkumaan eteenpäin, siirtämään takaosaa ulospäin saatika sitten taipumaan vielä siihen lisäksi. Kun lopetti liikkumisen piti raipalla auttaa ja vauhtia tulikin laukan ja parin pukin kera. Juu laukka nous hienosti, mutta tällä kertaa hain lisää vauhtia raviin, tai oikeastaa sitä että vastaa pohkeeseen. Kun sain reagoimaan nopeasti jalkaan, piti alkaa rauhoittelemaan tahtia ja lyhentämään ravia, jotta voisi jotain taivutusta ees suunnitella tekevänsä.

Aikaisemmin Elsa on herkästi meinannut heittää takaosaa vasemmassa kierroksessa ulos. Sai kyllä ihan töitä tehdä tällä kertaa että jotai tapahtui, tai siirtyihän se takaosa suht helposti mutta mikään muu ei sitten toiminutkaan. Molempiin kierroksiin oli lähes yhtä hankalaa. Puoli toista tuntia kun jaksoin jatkaa alkoi heppa vetreytyä ja tajuamaan mitä hain. Lisäksi auttoi kun muistin rentouttaa omaa istuntaa nii hevonen oli rennompi. Lopuksi tuli molempiin suuntii sellaiset pätkät joihin voin olla tyytyväinen. Ja siis nuo vastataivutukset eivät Elsalle mikään uusi juttu ole, mutta tänää vaa tuntui ensin pakenevan apuja suostumatta edes yrittämään kunnolla. Pitänee harjoitella näitä lisää ja pyrkiä keskittymään omaan istuntaan ja rentouteen vielä enemmän ettei Elsa jännittyisi alkuunkaan niin paljoa kun tänään pääsi käymään.  Tyytyväinen kuitenkin olen siihen, että saatiin loppuun harjoitus onnistumaan :)

Kotimatkalla kävinkin shoppailemassa  Keravan Horse & Riderissa. Elsa tarvitsi uuden sadeloimen kun vanha ei meinaa enää pysyä päällä. Vanhasta puuttuu toinen mahavyö ja jalkaremmi sekä on muutenkin jo aika kulahtanut. Tällainen sitten tarttui mukaan: