Sairastelua

Pakkaset paukkuu täälä etelässäkin noin -20 asteessa ja onnistuin hankkimaan itelleni kunnon flunssa kuumeen viime tiistaina. Sunnuntaina ehdin kuitenkin käydä Elsan itse liikuttamassa ja ei vielä onneksi ollut näin paljoa pakkasta. Harmi kyllä päätin juoksuttaa kun en tiennyt etten pääse sitten tällä viikolla ollenkaan. Ensin päästin neidin riekkumaan irtona kentälle ja sitten haettiin juoksutus vyö ja sivuohjat. Irtona ei kauheesti innostunu itekseen spurttailemaan mutta kun hieman avitin juoksutus piiskalla esitti muutaman kunnon kierre pukin ja lennokkaat ravit ja laukat. Yritin vähän kuvailla samalla kun heiluin raipan kanssa, mutta parhaat spurtit harmi kyllä missasin. Laitan parhaimpia kuvia postauksen loppuun.

Maiju kävi Elsan liikuttamassa maanantaina ja tänään. Maanantaina olivat menneet laitsa pellolla ja Elsalla ollut virtaa ihan mukavasti. Kun Elsa oli saanut purettua pahimmat energiat siirtyivät kentälle vielä ravailemaan ja loppu verkkailemaan. Tänään oli ollut sen verta kylmä että Maiju oli kestänyt mennä puoli tuntia kentällä käyntiä ja hieman ravailua. Itsellä vielä 38,5c kuumetta niin hieman epäilen että näillä pakkasilla pääsen vielä viikonloppuna tallille. En kuitenkaan halua sairastaa enää ensi viikkoa. Maiju ehkä ehtii lauantaina Elsan liikuttaa mutta muuten Elsa saa sitten viettää talvilomaa.

Täytyy nyt toivoa että tää mun onni kääntyy jossain vaiheessa. Vuoden ensimmäinen kuukausi ei ole kovin hyvin mennyt. Ensin autoni kolhittiin parkkipaikalla ja mahdollisia syyllisiä on vain kaksi. Tietenkään heistä kumpikaan ei myönnä ja poliisi voimaton kun ei ole silminnäkijöitä. Sitten tutun pinseri kävi toisen koirani kimppuun ja Luca parka sai sen seurauksena paiseen poskeensa joten jouduin sen viime viikonloppuna viemään lääkäriin. Vaikka kuin yritin tutkia en ollut huomannut pikkuruista naarmua tiheän naamakarvan alla. Onneksi korvauksista päästiin pinserin omistajan kanssa sopuun ja Luca jo oma itsensä. Autoni korjattiin puolitoista viikkoa sitten ja jotta elämä ei kävisi turhan tylsäksi maanantain työmatkalla ystävällinen citikka kuski rysäytti perääni. Itse ehdin reagoida kun edellä ajava paku jarrutti ja ajoi tien sivuun. Oli juuri ohittamassa pakua kun takana tuleva rysäytti perään. Onneks oli jo pakun rinnalla muuten olisi nokkakin rutussa. Tällä kertaa siis takapuskuri roikkui puoliksi maassa ison reijän kera ja takaluukku rutussa. Onneksi citikka kuski on todella pahoillaan ja tunnollinen, joten saatiin siitäkin korvaus asiat eteenpäin ja auto heti samana päivänä korjaukseen. Seuraavan päivänä tästä iskikin sitten tää tappo flunssa.

Elsa on onneksi ollut nyt kunnossa ja kun tästä itse kuntoonnun tarkoitus olisi alkaa käymään taas enempi tunneilla. Harmi kun huominen enjalan valmennus reissukin jää nyt väliin mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo ja parin viikon päästä mennään enjalaan hyppäämään piiitkästä aikaa.