Maastoilua uusissa maisemissa

Vihdoin päästiin maastoon uudella tallilla :). Reittejä lähti näyttämään Milla fwb ruunansa Waltterin kanssa. Valtteri on muuten hyvinkin läheistä sukua Elsalle. Waltterin emä meinaan on Elsan emän Keijun veli (sama emä) ja myöskin siis Kirstin kasvatti. Valtterissa on aika paljon samaa näköä kun Elsassa, etenkin pää on saman tyyppinen ja ruunikkoja ovat molemmat.

Sää oli tänään aivan ihana ja viihdyttiinkin  maastossa jopa n. 1h 40min. Ja olipa muuten hirveästi kaikkea jännää matkan varrella. Heti alkuun pitki pieni silta ja  ihmisten pihoilla oli vaikka mitä pelottavia juttuja postilaatikoista puhumattakaan. Elsa kuitenkin meni hienosti koko ajan eteenpäin valtterin perässä, mutta puhina ja tuijottelu oli jatkuvaa :D Mentiin aivan junaradan vieressä ja ekan junan ohittaessa piti pysähtyä tuijottamaan, mutta sen jälkeen meni käynnissä mallikkaasti junista välittämättä.

Mentiin muutama pidempi pätkä ravia ja yks pieni pätkä laukkaa. Elsa meni oikein hienosti reippaammat pätkät. Laukassa oli aika riehakkaan oloinen, mutta hyvin hanskassa sen pienen pätkän mikä mentiin. Ravipätkillä oli aika kiva. Ja oli kyllä mahtavaa päästä kerrankin maastoilemaan kunnolla. Aivan ihania pienempiä hiekkateitä ja peltojen välissä mutkittelevia teitä mentiin useampia. Lisäksi vielä metsästä löytyi leveitä kivoja polkuja kävelemiseen. Olin kyllä ite aika pihalla missä mentiin ja en ehkä osais samaa reittii enää mennä kai.. Waltteri oli oikein kiva vetoheppa, ainoastaan vaan  hiukan hidas ja sain aika paljon pyytää Elsaa kävelemään hitaammin kuin ois se ois itse mennnyt. Elsan hiukan turhautui hidastelusta ja jännästä ympäristöstä, että heilui jatkuvasti päänsä kanssa mikä oli kyllä pidemmän päälle aika rasittavaa.

Lopuks tultiin sellasen pienen repaleisen pressuhallin ohi  ja Elsa yritti siinä vaihees pari kertaa häipyy siihen suuntaan mistä tultiin, sen verta pelottavia liehuvat pressut oli. Hetken koikkelehdittuaan ja puhistuaan menikin sitten vauhdilla ohi. Radan varressa ravattiin vielä hiukan kotiinpäin ja juna tuli sopivasti takaa päin. Elsa pysyi kyllä hanskassa, mutta muutaman pomppuloikan otti eteenpäin. Oikein kivat maastot kyllä vaikuttaa olevan, mutta sen verta pelottavat, että yksinään ei kyllä ihan heti vielä viitsi lähteä. Toivottavasti Milla vaikka lähtee joku päivä näyttämään meille lisää reittejä.